Vanhojen kaihtimien purku ja kierrätys tulee eteen, kun ikkunoihin tilataan uudet kaihtimet ja vanhat pitää saada pois siististi ja ympäristöä kuormittamatta. Moni kotitalous ja taloyhtiö jättää tämän vaiheen viimeiseksi, ja sitten autotallin nurkkaan kertyy kasa vääntyneitä sälekaihtimia, joille kukaan ei tiedä paikkaa. Kun purun ja lajittelun suunnittelee etukäteen, uuden kaihtimen asennus käy nopeammin, ikkunakarmi pysyy ehjänä ja suurin osa materiaalista päätyy hyötykäyttöön.
Mitä purkaminen käytännössä vaatii
Suomalaisissa kodeissa yleisin purettava kaihdin on alumiininen sälekaihdin, joka on asennettu kaksipuitteisen MSE-ikkunan lasien väliin. Tällaisen välikaihtimen ylälista on kiinni ulkopuitteen yläreunassa kahdella tai kolmella kiinnikkeellä, ja käyttönaru tai sauva kulkee sisäpuitteen läpi porattua reikää pitkin.
Työkaluiksi riittävät yleensä ristipääruuvimeisseli, pieni lattapäämeisseli kiinnikkeiden avaamiseen, sakset narujen katkaisuun ja suojakäsineet. Alumiinisälekin reuna on yllättävän terävä, ja käsineetön purkaja saa helposti viiltohaavan sormenpäihin.
Ammattilainen aloittaa aina laskemalla kaihtimen kokonaan alas ja sulkemalla säleet. Silloin sälepaketti on hallittava, eikä se levähdä auki, kun ylälista irtoaa kiinnikkeistään. Sen jälkeen kiinnikkeiden lukitusläppä käännetään auki, ylälista vapautuu ja koko kaihdin nostetaan pois yhtenä pakettina.
Vanhojen kaihtimien purku vaihe vaiheelta
Purun kulku riippuu kaihdintyypistä, mutta perusjärjestys pysyy samana. Tämä järjestys toimii useimmille sisäkaihtimille ja välikaihtimille:
1. Dokumentoi ennen purkua. Ota kuva kiinnikkeiden paikoista ja mittaa ikkuna valmiiksi, ennen kuin vanha kaihdin lähtee.
2. Laske ja sulje kaihdin. Säleet tai kangas alas, jotta paketti pysyy koossa.
3. Irrota ylälista kiinnikkeistä. Älä väännä listaa irti, sillä se rikkoo puitteen pinnan.
4. Irrota kiinnikkeet ja käyttömekanismin osat. Narunohjaimet, sauvan läpivienti ja mahdolliset alalistan pidikkeet.
5. Tarkista ruuvinreiät. Päätä, käytetäänkö vanhoja reikiä uudelleen vai paikataanko ne.
Ensimmäinen vaihe säästää eniten vaivaa. Vanhan kaihtimen poistamisen jälkeen huomaa usein, ettei muista, oliko kaihdin asennettu karmin sisäpuolelle vai sen päälle. Hyödyllisiä ohjeita mittaamiseen löytyy artikkelista kaihtimien mittausvinkit ennen mittatilausta.
Ruuvinreiät ja läpiviennit – pieni yksityiskohta, iso ero
Välikaihtimen käyttönaru tai kääntösauva kulkee sisäpuitteen läpi. Kun uusi kaihdin tilataan, kokenut asentaja katsoo ensin, voiko uuden kaihtimen ohjauksen sijoittaa samaan kohtaan. Jos vanha läpivienti on puitteen oikeassa reunassa ja uusi tilataan vasemmalle, puitteeseen jää turha reikä, josta vetää ja josta kosteus pääsee puuhun.
Vanhat ruuvinreiät kannattaa käyttää uudelleen, jos uudet kiinnikkeet osuvat samoihin kohtiin ja puu on ehjää. 1960-1980-luvun puuikkunoissa reiät ovat usein jo väljiä. Silloin reikään painetaan puutikku liiman kanssa tai täytetään se puukitillä, ja uusi ruuvi kiinnitetään 1-2 cm sivuun.
Vuokra-asunnossa ja taloyhtiön ikkunoissa reikien määrällä on merkitystä myös muuttotarkastuksessa. Jos uusia reikiä ei haluta lainkaan, vaihtoehtoja käsitellään artikkelissa kaihtimien asennus poraamatta ikkunan karmiin.
Kierrätys materiaaleittain
Kaihdin on harvoin yhtä materiaalia. Siksi lajittelu alkaa purkamalla osat toisistaan, mikä vie tavallisesta sälekaihtimesta noin 5-10 minuuttia.
Alumiinisäleet ja ylälista kuuluvat metallinkeräykseen. Alumiini kiertää käytännössä loputtomasti laadun heikkenemättä, joten tämä on purun arvokkain jae. Pienet muoviset päätytulpat eivät yleensä estä metallinkeräystä, mutta narut ja tikasnauhat kannattaa leikata irti.
Narut, tikasnauhat ja muoviosat menevät pääsääntöisesti sekajätteeseen. Ne ovat sekoitemateriaalia, jota muovinkeräys ei ota vastaan, koska muovipakkausten keräys on tarkoitettu nimenomaan pakkauksille.
Puiset sälekaihtimet ja bambukaihtimet voi viedä jäteasemalle puujätteenä, jos niissä ei ole paksua lakkaa tai metalliosia kiinni. Lakattu ja maalattu puu ohjataan usein energiajakeeseen, joten kysy paikallisen aseman käytäntö.
Rullaverhot ja plisseekaihtimet ovat haastavin ryhmä. Pinnoitettu blackout-kangas, PVC-pohjainen screen-kangas ja kennokaihtimen liimattu kennorakenne eivät kelpaa poistotekstiilin keräykseen, joka ottaa vastaan vain puhtaita ja ehjiä vaate- ja kodintekstiilejä. Kangas menee sekajätteeseen, rullaputki metallinkeräykseen.
Moottorit, akut ja ohjausyksiköt ovat sähkö- ja elektroniikkaromua. Ne viedään maksutta SER-keräykseen, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla HSY:n Sortti-asemille tai Oulussa Kiertokaaren jäteasemalle. Irrotettavat akut palautetaan kauppojen paristokeräykseen. Litiumakkua ei saa koskaan heittää sekajätteeseen, koska se voi syttyä jäteautossa.
Myytti: vanhat kaihtimet ovat pelkkää sekajätettä
Yleinen käsitys on, ettei kaihtimista ole kierrätettäväksi, koska ne ovat niin monesta materiaalista koottuja. Tavallisen alumiinisälekaihtimen painosta valtaosa on kuitenkin alumiinia, ja vain pieni osa naruja ja muovia. Kun narut leikataan irti, suurin osa kaihtimesta kelpaa metallinkeräykseen.
Taloyhtiön ikkunaremontissa ero näkyy konkreettisesti. Kerrostalossa, jossa vaihdetaan kerralla 150-300 välikaihdinta, alumiinia kertyy kymmeniä kiloja. Lajittelu kannattaa sopia urakoitsijan kanssa jo tarjousvaiheessa, ettei kaikki päädy samaan lavaan.
Yleisimmät virheet purussa
Ensimmäinen virhe on purkaa kaihdin ennen kuin uusi on tilattu. Mittatilauskaihtimen toimitusaika on usein 2-4 viikkoa, ja makuuhuone ilman pimennystä kesäkuussa on Oulussa tai Rovaniemellä nopeasti todellinen uniongelma. Pura vasta, kun uudet ovat saapuneet.
Toinen virhe on vetää välikaihdin irti väkisin. Ulkopuitteen yläreuna on 40-60 vuotta vanhassa ikkunassa usein haurastunut, ja väännetty kiinnike repii puuta mukanaan. Korjaus maksaa enemmän kuin purun teettäminen.
Kolmas virhe koskee vanhoja vinyylikaihtimia. Osassa 1990-luvun puolivälin tuontikaihtimista PVC:hen lisättiin lyijypohjaisia stabilointiaineita. Niitä ei pidä polttaa tulisijassa eikä hioa, vaan ne käsitellään käsineillä ja viedään sekajätteeseen.
Kannattaako purku teettää kaihdinliikkeellä?
Useimmat asennuspalvelua tarjoavat kaihdinliikkeet poistavat vanhat kaihtimet asennuksen yhteydessä, joko hinnan sisällä tai tyypillisesti noin 5-15 euron lisähintaan kaihdinta kohden. Osa vie purkujätteet mukanaan, osa jättää ne asiakkaalle. Tämä kannattaa kysyä etukäteen, koska ero vaikuttaa kokonaiskustannukseen. Lisää asennuksen käytännöistä löytyy artikkelista kaihtimien asennuspalvelu kotitalouksille.
Teettäminen on järkevää varsinkin välikaihtimissa, korkeissa ikkunoissa ja moottoroiduissa kaihtimissa, joissa verkkovirtamoottorin johdotus pitää irrottaa. Kiinteästi kytketyn moottorin sähkötyöt kuuluvat sähköasentajalle.
Toimivan, mittatilauksena tehdyn kaihtimen voi yrittää lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Uutta kotia sille on kuitenkin vaikea löytää, koska kaihtimet on mitoitettu tiettyyn ikkunaan.
UKK
Voiko alumiinisälekaihtimen viedä metallinkeräykseen narujen kanssa?
Pieni määrä muovia ei yleensä estä vastaanottoa, mutta narut ja tikasnauhat kannattaa leikata irti. Silloin alumiini kiertää puhtaampana ja kierrätys on tehokkaampaa.
Mihin sähkökäyttöisen kaihtimen moottori viedään?
Moottori ja ohjausyksikkö ovat sähkö- ja elektroniikkaromua, joka otetaan maksutta vastaan jäteasemilla ja SER-keräyspisteissä. Akut palautetaan erikseen paristokeräykseen.
Täytyykö vanhat ruuvinreiät paikata ennen uuden kaihtimen asennusta?
Ei, jos uudet kiinnikkeet osuvat samoihin kohtiin ja puu on ehjää. Väljät tai käyttämättä jäävät reiät kannattaa täyttää puukitillä tai liimatulla puutapilla, jotta kosteus ei pääse puitteeseen.
Lopuksi: suunnittele purku osaksi tilausta
Purku ja kierrätys onnistuvat parhaiten, kun ne otetaan huomioon jo uusia kaihtimia tilattaessa. Mittaa ja kuvaa ennen purkua, odota uusien kaihtimien saapumista, lajittele alumiini, puu, kangas ja elektroniikka erikseen ja sovi kaihdinliikkeen kanssa, kuka vie purkujätteet. Näin ikkunakarmi säilyy ehjänä ja vanhasta kaihtimesta suurin osa menee hyötykäyttöön.