Paloluokitellut kaihdinmateriaalit ovat ajankohtainen asia kaikille, jotka hankkivat kaihtimia kouluun, päiväkotiin, hoivakotiin, hotelliin tai toimistoon. Tarjouksissa ja tuotekorteissa vilisee lyhenteitä kuten B-s1,d0, M1, B1 ja FR, ja tilaajan on vaikea tietää, mikä niistä täyttää kohteen vaatimukset. Tämä artikkeli selittää, mitä merkinnät tarkoittavat, miten niitä luetaan ja mitä dokumentteja kaihdinliikkeeltä kannattaa pyytää ennen tilausta.
Miksi kaihtimen paloluokalla on merkitystä
Kaihdin on ikkunan edessä roikkuva ohut tekstiili- tai lamellipinta, ja sellaisena se voi levittää paloa nopeasti ylöspäin. Tulipalossa ratkaisevat ensimmäiset minuutit. Materiaali, joka syttyy herkästi, kehittää paljon savua tai pudottaa palavia pisaroita, vaikeuttaa poistumista.
Suomessa rakennusten paloturvallisuutta säätelee ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017), mutta irtaimistoksi luettavista kaihtimista ei ole yhtä kaikkiin kohteisiin pätevää pykälää. Käytännössä vaatimus tulee usein hankkeen suunnitteluasiakirjoista, tilaajan omista ohjeista tai pelastusviranomaisen palotarkastuksesta. Hoito- ja majoitustiloissa sekä kouluissa paloluokiteltua materiaalia edellytetään hyvin usein, ja siksi asia kannattaa tarkistaa jo ennen tarjouspyyntöä.
Yleisimmät paloluokitusmerkinnät kaihdinmateriaaleissa
Kaihdinkankaiden paloluokitukset perustuvat eurooppalaisiin standardeihin ja muutamiin kansallisiin järjestelmiin, joita käytetään edelleen laajasti. Sama kangas voi olla testattu usean järjestelmän mukaan, joten tuotekortissa voi lukea kolme tai neljä merkintää peräkkäin.
EN 13501-1 (Euroluokitus) jakaa materiaalit luokkiin A1, A2, B, C, D, E ja F. Lisämerkintä s1-s3 kertoo savunkehityksestä (s1 vähiten savua) ja d0-d2 palavista pisaroista (d0 ei pisaroita). Julkisissa tiloissa tavoitellaan usein luokkaa B-s1,d0 tai B-s2,d0.
EN 13773 on nimenomaan verhoille ja kaihdinkankaille tarkoitettu luokitus, jossa luokat ovat 1-5. Luokka 1 on vaativin. Testimenetelminä käytetään standardeja EN 1101 ja EN 1102.
DIN 4102 B1 on saksalainen luokitus ”vaikeasti syttyvälle” materiaalille. Se on edelleen yleisin merkintä keskieurooppalaisten valmistajien kangasmallistoissa.
NF P92-507 M1 on ranskalainen luokitus, jossa M1 tarkoittaa syttymätöntä tai vaikeasti syttyvää pintaa. Muita vastaan tulevia merkintöjä ovat brittiläinen BS 5867 osa 2 tyyppi B, italialainen Classe 1 ja yhdysvaltalainen NFPA 701.
Myytti: M1-merkintä tarkoittaa aina paloturvallisuutta
Tämä on suomalaisissa hankkeissa yleisin väärinkäsitys. Suomessa M1 on Rakennustiedon päästöluokitus, joka kertoo materiaalin vähäisistä sisäilmapäästöistä. Sillä ei ole mitään tekemistä palamisen kanssa.
Ranskalainen M1 taas on paloluokka. Kun tuotekortissa lukee pelkkä ”M1”, on selvitettävä, kumpaa tarkoitetaan. Kokenut hankintojen tekijä pyytää aina standardin numeron näkyviin: NF P92-507 viittaa paloon, Rakennustiedon M1-tunnus sisäilmaan. Molemmat voivat olla perusteltuja vaatimuksia esimerkiksi päiväkodissa, mutta ne eivät korvaa toisiaan.
Toinen sitkeä myytti on, että paloturvallinen tarkoittaa palamatonta. Lähes jokainen B1- tai B-s1,d0-luokan kangas palaa, jos liekki pidetään siinä riittävän kauan. Luokitus kertoo, että materiaali syttyy vaikeasti, ei levitä paloa itsestään ja sammuu liekin poistuttua.
Materiaalit ja niiden tyypilliset paloluokat
Alumiininen sälekaihdin on lähtökohtaisesti paloturvallinen valinta, koska metallilamelli ei käytännössä pala. Ohut maalipinta ja nauhat ovat kuitenkin palavaa materiaalia, joten virallinen dokumentti kannattaa pyytää myös alumiinikaihtimesta, jos kohde sitä edellyttää.
Puu- ja bambukaihtimet ovat paloluokaltaan heikompia, tyypillisesti D-luokkaa käsittelemättöminä. Kouluihin ja hoitolaitoksiin niitä valitaan harvoin juuri tästä syystä.
Rullaverhot, plisseet ja lamellikaihtimet ovat kangastuotteita, joiden paloluokka riippuu täysin kankaasta. Samasta mallistosta löytyy usein sekä tavallinen että FR-versio (flame retardant). Paloluokitellun rullaverhon hinta on tyypillisesti 10-30 % korkeampi kuin vastaavan tavallisen kankaan, joten mittatilauksena se maksaa karkeasti 60-150 €/m² mallista ja mekanismista riippuen.
Screen-kankaat ovat yleensä PVC-pinnoitettua polyesteriä tai lasikuitua. Lasikuitupohjaiset kankaat saavuttavat usein hyvän paloluokan, mikä tekee niistä suosittuja toimistojen suurissa ikkunoissa esimerkiksi Helsingin ja Tampereen uusissa toimistotaloissa.
Pysyvä paloturvallisuus vai jälkikäsittely
Paloluokitellut kaihdinmateriaalit jakautuvat kahteen ryhmään. Luontaisesti palosuojattu kuitu, kuten Trevira CS -polyesteri, on paloturvallinen jo kuidun rakenteen ansiosta. Ominaisuus säilyy koko käyttöiän ajan ja kestää pesut.
Jälkikäsitelty eli impregnoitu kangas on saanut palonsuoja-aineen pintaansa. Se täyttää luokituksen uutena, mutta pesu voi heikentää käsittelyä. Hoitolaitoksessa, jossa rullaverhot pestään 2-4 kertaa vuodessa hygieniasyistä, tällä on suuri merkitys. Asiantuntija kysyy ensin, miten kaihtimia aiotaan huoltaa, ja valitsee kankaan vasta sen jälkeen.
Käytännön esimerkki: päiväkodin lepohuoneeseen valitaan pimentävät rullaverhot. Jos kangas on impregnoitu ja verhot pestään koneessa muutaman kerran, palonsuojaus ei välttämättä enää vastaa alkuperäistä testitulosta. Trevira CS -pohjainen blackout-kangas olisi ollut alussa hieman kalliimpi mutta pitkällä aikavälillä varmempi ratkaisu.
Näin tarkistat paloluokituksen dokumentit
Pelkkä maininta tuote-esitteessä ei riitä, jos kohteessa tehdään palotarkastus. Ammattilainen pyytää kaihdinliikkeeltä seuraavat asiakirjat:
- Akkreditoidun testauslaboratorion testi- tai luokitusraportti, jossa näkyy standardi ja saavutettu luokka
- Kankaan tarkka mallinimi ja värikoodi, joihin raportti pätee
- Tieto siitä, onko palosuojaus luontainen vai jälkikäsitelty
- Valmistajan pesu- ja huolto-ohjeet, joiden noudattaminen säilyttää luokituksen
- Toimitus- tai luovutusdokumentti, jossa luokitus on mainittu kohdekohtaisesti
Raportin päivämäärä kannattaa myös vilkaista. Vanhan raportin perusteella ei voi aina päätellä, onko kankaan koostumus pysynyt samana.
Isoissa hankkeissa luokitusvaatimus kirjataan suoraan tarjouspyyntöön, jolloin vertailu on reilua. Siitä lisää artikkelissa kaihtimien tarjouspyyntö isolle kohteelle.
Yleisimmät virheet paloluokiteltujen kaihtimien hankinnassa
Ensimmäinen virhe on tarkistaa vain kangas. Paloluokka koskee testattua materiaalia, mutta kokonaisuuteen kuuluvat myös narut, ketjut, alalistan päällysteet ja kiinnitysosat. Vaativimmissa kohteissa kannattaa varmistaa, ettei yksityiskohdissa ole käytetty helposti syttyviä muoviosia.
Toinen virhe on sekoittaa eri järjestelmien luokat. DIN 4102 B1 ja EN 13501-1 B-s1,d0 eivät ole automaattisesti sama asia, eikä niitä voi muuntaa suoraan toisikseen. Jos suunnitelmissa vaaditaan Euroluokkaa, sitä myös pyydetään.
Kolmas virhe on unohtaa huolto. Kun kaihtimet on asennettu ja palotarkastus läpäisty, kukaan ei enää muista, että impregnoitua kangasta ei saa pestä tavallisessa pesukoneessa. Huolto-ohje kuuluu kiinteistön huoltokirjaan.
Milloin paloluokitusta ei tarvita
Omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa paloluokiteltua kaihdinta ei yleensä vaadita. Valinnan voi tehdä ulkonäön, pimennyksen ja energiatehokkuuden perusteella.
Poikkeuksiakin on. Lomamökki, jota vuokrataan majoituskäyttöön esimerkiksi Lapissa tai Kuusamossa, voi kuulua majoitustilojen paloturvallisuusvaatimusten piiriin. Samoin kotona toimiva perhepäivähoito saattaa saada palotarkastuksessa huomautuksen tekstiileistä. Tällöin kannattaa kysyä paikalliselta pelastuslaitokselta ennen hankintaa. Hoito- ja oppilaitosten vaatimuksia käsitellään tarkemmin artikkelissa paloturvalliset kaihtimet hoito- ja oppilaitoksiin.
UKK
Mikä paloluokka kaihtimelta vaaditaan julkisessa tilassa?
Kaikkiin kohteisiin pätevää yhtä luokkaa ei ole. Usein vaatimuksena on EN 13501-1:n mukainen B-s1,d0, EN 13773 -luokka 1 tai vastaavaksi hyväksytty DIN 4102 B1. Lopullinen vaatimus tulee hankkeen suunnitelmista tai pelastusviranomaiselta.
Säilyykö kaihtimen paloluokitus pesussa?
Luontaisesti palosuojatuissa kuiduissa, kuten Trevira CS:ssä, luokitus säilyy pesuissa. Jälkikäsitellyissä kankaissa palonsuojaus voi heiketä, ja käsittely on tarvittaessa uusittava valmistajan ohjeen mukaan.
Onko suomalainen M1-merkintä paloluokitus?
Ei ole. Suomalainen M1 on Rakennustiedon sisäilman päästöluokitus. Ranskalainen M1 (NF P92-507) on paloluokka, joten standardin numero kertoo, kummasta on kyse.
Lopuksi: vaatimus kirjallisena ennen tilausta
Paloluokitellut kaihdinmateriaalit valitaan helpoimmin silloin, kun vaatimus on kirjattu standardin tarkkuudella heti hankkeen alussa. Kun tiedät, tarvitaanko Euroluokka, EN 13773 -luokitus vai kelpaako B1, voit verrata tarjouksia keskenään. Pyydä testiraportti, tarkista onko suojaus pysyvä ja liitä huolto-ohje kiinteistön dokumentteihin. Laajemmin julkisten tilojen kaihdinhankintoja käsitellään artikkelissa julkisten tilojen kaihtimet ja niiden vaatimukset.